
Kun oikeaa vastausta ei tarvitse tietää valmiiksi
Työyhteisössä puhutaan paljon tavoitteista ja hyvinvoinnista ja tiedostetaan, että niihin tulisi laittaa paukkuja. Silti arjessa voi olla vaikeaa löytää hetkiä, jolloin pysähdytään yhdessä miettimään, mitä nämä asiat oikeastaan tarkoittavat juuri meidän työyhteisössämme.
Joskus keskustelu lähtee paremmin liikkeelle konkreettisen tilanteiden kautta kuin avoimesta keskustelusta. Tähän perustuu myös Työyhteisön viihtyvyyspeli. Kortit toimivat näiden teemojen keskustelun avaajina ja ajatusten herättäjinä.

Tavoite: "Jokainen työyhteisön jäsen tietää työn tavoitteet ja odotukset."
Ensin se kuulostaa melko yksinkertaiselta tavoitteelta. Mutta kun pysähtyy miettimään asiaa tarkemmin, mieleen nousee monia kysymyksiä. Tietävätkö kaikki työntekijät oikeasti, mitä heiltä odotetaan? Ovatko tavoitteet riittävän selkeitä? Kuuluuko työnkuvaan "harmaita alueita", joiden äärellä työntekijä miettii, ovatko ne osa hänen työtehtäviään tai kuuluvatko ne edes hänen työnkuvaansa? Puhutaanko odotuksista ja tavoitteista yhdessä myös silloin, kun työn sisältö tai toimintaympäristö muuttuu?
Tavoitteiden ja odotusten selkeyttäminen esihenkilön puolesta on kaiken ytimessä. Ilman selkeää tietoa siitä, mitä työntekijältä odotetaan, on mahdotonta vastata odotuksiin. Tavoitteiden säännöllinen tarkastelu on myös avainasemassa, koska sen myötä työntekijän ja esihenkilön välissä pysyy selkeä ymmärrys siitä, että työntekijä tekee oikeita asioita. Välillä kokonaisuudet voivat olla laajoja, jolloin työn rytmittäminen vaikkapa vuosikellon avulla on loistava tapa seurata aikataulua ja omien tavoitteiden toteutumista.
Tämä on ollut saamamme palautteemme mukaan yksi yleisimmistä keskusteluista, joiden äärelle on pysähdytty peliä pelatessa. Kortit ovat helpottaneet ajatusten jäsentelyä ja auttanut selkeyttämään työyhteisön haasteita.
Kaikki työyhteisön tilanteet eivät ole helppoja
Korteissa on myös yleisisiä työyhteisön tilanteita, joista ei ole aina helppoa puhua arjen kiireessä.
Esimerkiksi:
"Tiimissä puhutaan paljon selän takana. Miten edistetään avointa ja suoraa vuorovaikutusta?"
Mitä avoin ja suora vuorovaikutus meidän työyhteisössämme tarkoittaisi? Mikä estää puhumasta asioista suoraan? Millainen käyttäytyminen vahvistaisi luottamusta? Entäpä mitä jokainen meistä voisi tehdä vähän toisin?
Keskustelu voi lähteä moniin suuntiin. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse heti ratkaista tai muuttaa toimenpiteiksi. Jo se, että asia saadaan yhteisesti näkyväksi ja siitä voidaan puhua, on tärkeä askel kohti oikeaa suuntaa. Toimintakorteissa on jokaista tavoitekorttia tukevia ratkaisuehdotuksia, tai suuntaa antavia vaihtoehtoja, joiden ympärille on helppoa ja turvallista rakentaa keskustelua.

Kortti voi auttaa näkemään tutun asian uudella tavalla
Työyhteisön viihtyvyyspelin 78 kortissa on tavoite-, toiminta-, jokeri- ja yllätys-tavoitekortteja. Niitä voi käyttää monella tavalla: pelinä, keskustelun käynnistäjänä ja osana työpajaa tai kehittämispäivää.
Ajatuksena on, että kortit auttavat siirtämään keskustelua isoista teemoista konkreettisempiin tilanteisiin.
- Mitä tarkoittaa hyvä vuorovaikutus käytännössä?
- Miltä selkeät tavoitteet näyttävät tavallisena työpäivänä?
- Miten huomataan, jos joku jää yhteisössä sivuun?
- Millaisilla pienillä teoilla työpäivästä voisi tulla sujuvampi tai mukavampi?
Usein juuri tällaiset kysymykset ovat laajoja, ja sen myötä myös haastavia, jonka vuoksi ne on helppo sivuuttaa. Joskus niihin vastaaminen yhdessä voi tuoda esiin jotain sellaista, mitä yksin ei olisi tullut ajatelleeksi.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla
Työyhteisön kehittäminen ei aina tarkoita suuria suunnitelmia tai uusia toimintamalleja. Joskus kyse voi olla yhdestä keskustelusta tai yhdestä pienestä muutoksesta toimintatavoissa.
Korttien tarkoitus on antaa näille keskusteluille rakennetta ja tehdä näkyväksi erilaisia näkökulmia. Niitä voi käyttää tiimipalaverissa, työpajassa, hyvinvointipäivässä tai vaikkapa esihenkilötyön tukena.
Ja ehkä tärkeintä on muistaa, että korttien myötä ei tarvitse syntyä valmiita vastauksia.
Niiden äärelle voi vain pysähtyä ja miettiä:
Mitä tämä herättää meissä?
Siitä voi joskus alkaa yllättävän hyvä keskustelu.
