Virtaa jaksamiseen

15.04.2025

Kevät on kääntynyt kohti kesää, ja valon lisääntyessä myös vireystasomme saa kaivattua lisäpotkua. Pitkä talvi on takana, ja nyt paljastuu, kuinka paljon energiaa on vielä jäljellä ennen kesälomia. Miten jaksaa vielä loppukevään haasteet?

Hyvinvoinnin peruspilarit

State of the Global Workplace 2023 -raportin yhteenvedossa nousevat esiin työhyvinvoinnin kannalta keskeiset teemat. Ne vaikuttavat suoraan työntekijöiden jaksamiseen, sitoutumiseen ja kokemukseen työn merkityksellisyydestä:

Työn merkityksellisyys on tärkeää 67 %:lle vastaajista, ja peräti 25 % kokee sen elinehdoksi.
Mahdollisuus kehittyä ja kukoistaa on keskeistä 74 %:lle, ja 31 % pitää sitä ratkaisevana tekijänä työssä jatkamiselle.
Mielekäs työ toimii kannustimena 80 %:lle työntekijöistä, ja 38 %:lle se on niin sanottu "deal breaker".

Inhimillisyys työelämässä, hyvä johtaminen ja vastuullisuus lisäävät motivaatiota. Tärkeää on huolehtia osaamisen kehittämisestä, jotta työn vaatimusten kasvuun voidaan vastata. Samalla kannattaa pohtia, miten työntekijöitä rohkaistaan kehittämään osaamistaan ja ottamaan vastuuta omasta ammatillisesta kasvustaan.

Samat teemat toistuvat työnohjauksissa, kun kysytään, mikä auttaa jaksamaan arjessa. Ohjattavat painottavat, että työnantajan myönteinen suhtautuminen kouluttautumiseen ja oman työn suunnitteluun tuo virtaa. Mahdollisuus rytmittää työ omien voimavarojen mukaan lisää valinnanvapautta, vahvistaa sitoutumista ja koetaan osoituksena luottamuksesta. Myös työyhteisön pelisäännöt vaikuttavat jaksamiseen – yhteiset toimintatavat voivat joko tukea tai kuluttaa yksilön energiaa. Siksi on tärkeää, että ne palvelevat koko yhteisöä turvallisesti ja rakentavasti.

Mistä huomaat, että akku on tyhjenemässä?

Kun puhelimen akku alkaa hiipua, sen huomaa helposti – ja toimii: johto seinään ja lataus päälle. Mutta kuinka hyvin tunnistat oman "akun varaustilasi"? Mistä merkeistä huomaat, että energiasi on vähissä ja on aika ladata itseäsi?

Tarina tiimistä

Eräässä tiimissä pysähdyttiin pohtimaan jaksamista ja sitä, missä tilassa oma akku on juuri nyt. Kävi ilmi, että osa aloitti päivänsä jo valmiiksi vajaalla virralla – varaustila oli aamun kiireiden jälkeen korkeintaan 70 %. Toisilla akku oli vielä täynnä. Tiimi keskusteli siitä, miten työtehtäviä voitaisiin jakaa niin, että jokainen voi suoriutua työstään parhaalla mahdollisella tavalla. Huomattiin myös, että mahdollisuus keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan nosti omaa energiatasoa.

Keskustelu lisäsi ymmärrystä toisten tarpeista ja auttoi tunnistamaan, mitkä pienet teot palauttavat virtaa päivän mittaan. Yhdelle se oli vartin hiljaisuus, toiselle rento juttutuokio kahvin äärellä, kolmannelle hetki yksinäistä rauhoittumista. Näiden yksilöllisten valintojen mahdollistaminen lisäsi tyytyväisyyttä ja vahvisti yhteyttä tiimin sisällä.

Oivallus yksilöllisistä eroista toi esiin sen, mikä tukee työn mielekkyyttä. Yhteisen keskustelun myötä ymmärrettiin, millä keinoin jokainen voi kukoistaa työssään – ja haastaa itseään kohti parempia suorituksia.